Orkidean nuput paisuvat ja punertavat - tunne alkaa tavoittaa minut. Istun huoneessa ja tunnustelen kotini - tämän vanhan - tuoksuja ja ilmapiiriä. Tämä huokuu turvallista ja rauhallista oloa, tiiliseinät seisovat jykevästi paikoillaan - kellon raksutus kuuluu taustalla, muita ääniä ei vielä oikeastaan kuulukkaan. Joku vaimea auton ääni, vielä ei liikennettä juuri ole - näin lauantai-aamuna. Tänään on se päivä, jolloin isompi muuttokuorma siirretään uuteen asuntoon - josta pitäisi tulla koti. Joka kerta kun menen sinne, tunnistan huoneiston ominaishajun - huolimatta niistä etikkalautasista - en ole saannut sitä puhdistettua. Poikien kanssa puhuttiin illalla, että ehkä se sitten muuttuu, kun viemme omat huonekalut ja tekstiilit paikoilleen. Nyt minun pitäisi kuitenkin saada tämä itku loppumaan.... muuttoväki on kohta hakemassa kuormaa.

Halusin jakaa osan kanssanne - tämä virtuaali-marke näyttäisi muutoin liian positiiviselta ja pääsisi unohtumaan, että näiden juttujen takana on aina oikea Elämä.