Viime keväästä asti on ollut aika kitturaista ruuanlaitto - ihmeellistä miten nopeasti aika menee - ja varsinkin jälkeenpäin ajatellen silloin, kun ei jollakin tapaa ole ns. parhaimmillaan itsensä kanssa. Mistä lienee johtuu - minä ajattelen, että olen jotenkin etäällä itsestäni....

Niin - nyt voi tietysti ajatella, että onko tuo nyt niin paha juttu - jos vaikka ei tulisi syötyä niin paljon kuin silloin, kun on vähän paremmalla tolalla. Minä olen eri mieltä tuosta - silloin, kun on innostunut asioista vaikka sitten ihan perustasosta kuten ruoka ja sen valmistus - silloin voi paremmin ja ympäristökin voi paremmin. Ihminen taitaa olla vähän niinkuin atomivoimala - tuottaa jotain myös itsestään ulospäin ...

Eilen jo aloin miettiä, mitä keksisin perjantai-illan saunapalaksi - kävin huhuilemassa Hellapoliisin luona ja sieltä sain vinkin. Vinkki oli valmistettu tavallisista perunalastuista - pitihän minun siitä ohjeesta tietty taiteilijanvapaudella vääntää jotain omanlaista ja niin tein sen chilimaustetuista maissichipseistä, kalkkunanpaistisuikaleista ja muista Tex-Mex -lisukkeista. Valmistus on yksinkertaista: lihat paistetaan pannulla kypsiksi ja sitten kaadetaan uunivuokaan, päälle sopiva määrä chipsejä, niiden päälle maustesoosia ja jalopenosiivuja sekä lopuksi reilusti juustoraastetta.

Tämä ei tosiaankaan ole laihdutusruokaa - mutta kuten vanhakansa on hyvin osannut yhdistää sanassa syntisen hyvää - kyllä nuo vanhat sanonnat ovat sitten osuvia.