Nyt vastustaa - USB-kaapeöi kamerasta on vielä jossain hukan teillä. Eilen löysin kameran ja sain todistusaineistoksi napattua kuvan orkidean kukista - vaan ei onnistu ilman piuhaa. Muuten täällä alkaa päivä päivältä polut levenemään. Uusi ongelma onkin sitten se, että pölyä alkaa olla joka paikka harmaana eli siivoamaan pitäisi kiireesti päästä kunnolla. Pari kukkalautaa on vielä kiinnittämättä ja jotain huonekaluakin vielä on hankittava - keittiöön pitäisi joku fiksu ratkaisu keksiä, sellainen kaappi, senkki tai lipasto johon saisi mahtumaan hyvin tavaraa säilytettäväksi. Ihan tarkkaan en osaa hahmottaa, että mitä kaikkea sinne pitäisi mahtua - yleiskoneen kaikki osat ainakin ovat tuossa lattialla vielä sangossa eli ne nyt ainakin ja sellaista laatikkosälää myös.

Minulla on joka ilta pikku sessio noiden kirppikselle vietävien tavaroiden kanssa - hinnoittelen niitä ja laitan valmiiksi pöytään vietäväksi. Olen pitänyt nyt heinäkuun puolesta välistä kirppispöytää ja elokuun viimeiseltä viikolta alkaen on ollut kaksi pöytää vuokrattuna ja vuorattuna tavaroilla. Kolmen viikon kuluttua toivon saavani tavarat tiivistettyä yhdelle pöydälle. Aina vain tämä tuntuu uskomattomalta miten paljon voi olla turhaa käyttämätöntä tavaraa ihmisellä huushollissaan. Toki meitä on ollut kuusihenkinen perhe alunalkaen - kertyyhän sitä vuosien myötä. Mietinkin, että entä jos olisimme jäänneet asumaan vanhaan kotiin kaikkien niiden tavaroiden keskelle? Pojat olisivat yksi toisensa perään muuttaneet omilleen, minä ja mies olisimme vain siellä tavarapaljouden keskellä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Jotenkin tämä tuntuu kuitenkin luontevalta ratkaisulta - tehdään muutos myös tällä tavalla näkyväksi ja uusi elämänvaihe erinäköiseksi ulkoisestikin.

Nyt jos intoutuisin vielä pyyhkäsemään lattiat niin saisi laittaa matot lattialle - tämähän alkaisi tuntua jo ihan asutulta kodilta sen jälkeen.