Uutisissakin taas mainittiin blogit - tosin puhuivat vähän eri aihepiirin blogeista kuin tämä minun blogini on  - mutta on kuitenkin laajemmin kiinnitetty huomiota näiden blogien olemassa oloon. Minulle tämä blogini on mielenkiintoinen paikka - täällä voi nähdä omia henkilökohtaisia mielensä avaruudessa leijuvia juttuja. Minua on jo jonkin aikaa vaivannut sellainen - voisinko sanoa - sisäisen yhteyden puuttumisen tunne. Tiedätte varmasti, kun välillä on sellaisia aikoja jolloin tuntuu, että ajatus lentää ja oivalluksia sataa mieleen kaiken aikaa. Ja toinen ääripää on, kun ei oikein tule oivalluksen oivallusta ja moni kohtalaisen yksinkertainenkin pulma tuottaa ongelmia ratkaista. Olen siis ollut tuossa hernerokkasumua muistuttavassa tilassa jonkin aikaa - välillä vähän vähemmän ja sitten taas vähän enemmän.Aloin tutkimaan täältä blogistani missä kohtaa on tapahtunut jotain, josta tämä sumu on alkanut. Olen täysin yllättynyt ja hämmästynyt miten selkeästi se täällä näkyy selatessani vähän aikaa taaksepäin.

Moni on kertonut blogiväsymyksestään - minäkin olen ollut tosi kyllästynyt välillä - kuitenkin tämä on myös jonkinlainen henkireikä ja varaventtiili. Täällä voi rupatella sellaisista arkisista pienistä asioista, joista ei oikeastaan muuten pääse keskustelemaan. Ja totta vie nämä pienet asiat kuitenkin ovat niitä, joiden kautta toteutan hyvin isoa osaa itsestäni. Harvoin tulen ajatelleeksi miten minuun vaikuttavat juuri nuo asiat joita yleensä pidän sivuseikkoina. Oppiessani vaikka uuden kuvioneuleen taidan oppia myös jotain ihan muuta - sellaista jota en tässä ajatuksen tasolla edes tajua.  Miten paljon mahtaakaan merkitä se mitä salaattiini yhdistelen....

edit:

Nappasin tuolta viime elokuun postauksestani perjantai-illan vietto-ohjeeni - ihan vaan muistuttamaan itseäni:

• Asettaudutaan sohvalle
• Pöyhitään tyynyt hyvin....
• nostetaan jalat vaikka käsinojalle..
• Kanavavalitsin käteen
• naposteltavat lähietäisyydelle
• ... ja rentoudutaan....

Olin melkein unohtanut tuon - tekojen tasolla muisti toimi vaan mieleni viestitti jotain ihan muuta ja talven kokemuksilla viisastettuna tuon on hyvinkin ajankohtainen.