Ja mikäs siinä kököttää - se on minun uusi vesivyö. Uimahallissa on kyllä vöitä, joita saa käyttää mutta ovat kovasti suosittuja ja aina ei välttämättä ole vapaana vyötä. Lisäksi niissä vöissä on joustamaton tuo vyö osa ja näin iso mahaiselle ihmiselle kuin minä olen, se ei ole oikein kivan tuntuinen.  Niin sitten kävin hankkimassa ihan oman vyön - tätähän voi sitten kesällä käyttää myös järvessä liikkuessa.

On muuten tosi hyvän tuntuista liikuntaa ylipainoiselle ja polvikipuiselle ihmiselle. Polven niveleen tai johonkin siihen suuntaan ilmeisesti tahtoo kerääntyä nestettä. Se alkaa tuntua sellaisena vähän kenkkuna säteilynä ja kun menee veteen itseään vähäksi aikaa lilluttelemaan on ihan kuin eri polvi sen jälkeen.

On vaikea ymmärtää miten sauvakävelykin on yht´äkkiä alkanut näyttämään ihanan näköiseltä liikunnalta. Tietenkin nyt näyttää, kun sitä ei niin vain voi mennä tekemään. En olisi uskonut, että minulle tulee tavoitteeksi päästä sauvakävelemään pitkiä lenkkejä. Eilen olin kuntosalilla polkemassa kuntopyörällä ja vähän muutakin - niin oli erilainen tunnelma siinäkin hommassa, kun motivaatio alkoi löytyä. Näin aikuiseen ikään ehtineenä motivoijana ei riitä enää ulkoiset tekijät kuten ulkonäkö. En tarkoita, että se olisi merkityksetön vaan tarkoita, että se ei motivoi sisäisesti - niin, että laittaisi tekemään jotain. Näköjään vasta, kun huomaa, että itsestään selvät asiat eivät ehkä olekkaan itsestään selviä vaan vaativat huomiota ja huolenpitoa alkaa oikeasti ihmisessä tapahtua muutosta.