Eilen hankin elämäni ensimmäiset paneliverhot - oikein laskin, että en järin monia verhoja ole hankkinut koko 26 vuotta kestäneen perhe-elämäni aikana. On ollut aina mukavasti tarjolla kierrätykseen lähteviä verhoja ja kirpparilöytöjä, jotka ovat olleet tarpeen ja varsin hyvin palvelleetkin. Nyt vain tuli sellainen olo, että "ihan ite..." Niinpä sitten suuntasin kodintekstiilikauppaan. Olihan siinä vähän aluksi pyöritteleminen, että miten ihmeessä näitä rautalankatikkuja noihin verhoihin väkerretään, mutta selvisihän se lopulta.

Tänään kävimme isännän kanssa osto- ja myyntiliikkeessä vähän ostoksilla. Nurkkakaappi löysi luotamme uuden kodin ja me saimme juuri sellaisen kaapin kun meidän olohuoneemme nurkka oli vailla. On se aika ihmeellistä, miten pienillä asioilla huone alkaa tuntumaan ihan erilaiselta - vanha arvokas perintöpiironkikin pääseee vasta nyt kunnolla oikeuksiinsa.