Eilen huhuilin, että mitä keksisi.... No, onneksi asiat ja tekemiset lipuvat ilman suurempia suunnitelmia ennakolta - se on  varsin mielenkiintoista antaa niin tapahtua. Ensin etsin mielestäni, että mitä minä, Marke, haluaisin ja tulvaa oli - oli niin paljon, että en meinannut osata valita. Niinpä sitten päädyin ratkaisuun, lähdin kauppakeskukseen haistelemaan maailmanmenoa. Palkkapäivä oli viikolla ja näin mahdollista ajatella myös jotain pientä ostosta. Menin vaateliikkeeseen - sovitin muutamia ihan erilaisia vaatteita, mitä olen aikaisemmin käyttänyt - ei iskennyt tällä kertaa. Olivat ihan ok, mutta ei kuitenkaan... Jäi oikeastaan kiinni siitä, että minulla ei olisi ollut tyyliin sopivia kenkiä (omasta mielestäni). No - alusvaatteita on hankittava kuitenkin aina säännöllisin väliajoin ja minulla on oikeasti taas se aika jolloin niitä pitäisi uusia vähän enemmänkin. Siis liivi- ja pikkuhousuhyllyille. Löytyihan sieltä ihan sopivan oloiset, jotka sitten ostin. Vielä jäi tunne, että jotain minulta puuttuu  - luulen, että tässä oli juuri kysymys siitä itsensä hellimisestä, josta Vilijaanan blogissa kommentoitiin. Eli oli vielä mietittävä ja ihan istuttava alas katselemaan ihmisvilinää....  Sitten soi kännykkä laukussa - armoton kaivaminen... "missä se nyt on.... vastattava pian, ettei lopeta sointiaan...". Ja ystävähän siellä soitti, pohdiskeli samaa asiaa, mutta omalla tavallaan Siinä keskustelumme aikana tajusin, että miten tärkeää meille jokaiselle on itsemme muistaminen ja huomioiminen. Ja parasta kaikessa - se keskustelu ei jäännyt vain ohimeneväksi huomioksi vaan tänä aamuna herättyäni ja laiteltuani aamupalaa itselleni tajusin, että se toimii myös käytännössä. Minun oli vain pysähdyttävä hetkeksi keskittyäkseni siihen mitä tapahtui ja tein.