Jeee.... minä tein sen - menin puolentoista kuukauden tauon jälkeen kuntosalille! Onneksi olen jäsenasiakas salilla - kun maksan siitä joka kuukausi, se muistuttaa minua koko ajan jollen käytä palveluita. Minulle se on ikäänkuin pelastusköysi. Pidin ihan suunnitellustikin kesätaukoa, mutta tulihan siitä rehellisyyden nimissä paljon pidempi, kuin mitä olin ajatellut. Sain itseni kuitenkin pakkaamaan kassini, tarttumaan autonavaimiin ja sitten se olikin jo menoa.

Saavuttuani pysäköintipaikalle katsoin nopeasti, että sehän on ihan täysi - joku toritapahtuma oli juuri menossa ja autoja kaikki paikat täynnä. Olin kuitenkin ajannut jo autoni niin, että luulin jääneeni jumiin - aloin jo manata p...tä ja taisi melkein tulla jo v...täkin - onneksi vilkaisin siihen parkkiruutuun kohdallani ... USKOMATON JUTTU ... se oli tyhjä. Oli viimesen päälle taas fiilattu tämäkin - voisiko ajatella, että oli oikea tai viisas valinta lähteä liikuntaa harrastamaan.

Vähän pelotti mennä sisälle - hikeä meinasi jo pukata ajatteleminenkin kuntopyörällä lämmittelystä. Ei muuta kuin sisään saluunaan ja pyörän selkään - yllättävää - ei se tuntunutkaan kurjalta tai työläältä. Oli oikeastaan ihan mukava tunne kun alkoi veri kiertää - ettei olisi ajatuskin alkannut jouhevammin luistaa. Ohjelma meni hienosti läpi ja mikä yllätti minut - jaksoin tehdä ähellystä vaatineet vatsalihasliikkeet ainakin yhtä hyvin, kuin ennen kesätaukoakin.