Tästä päivästä tuli lepopäivä - heräsin aamulla viiden aikaan (mikä oli minulle iloinen asia) ja pääni ilmoitti olevansa paikallaan. Tuntui vain, että kallon kuori oli jotenkin käymässä ahtaaksi, muuten sitä ei olisi niin kovasti kivistänyt. Oli ihan merisairas olo - lienekkö olin ollut unten maassa öisellä purjehduksella. Toikkaroin aamu hämärissä keittiöön ottamaan särkylääkettä ja takaisin sänkyyn odottamaan josko olo korjaantuisi pienellä. Jonkin aikaa siinä olin ja kun ei hievahtanutkaan tuntui kohtuulliselta. Ajattelin nousta ja alkaa valmistautumaan töihin lähtöön - vaan ei ollut Marken kroppa samaa mieltä - pisti tenän. Piti kokeilla ihan pahoinvointia, ennen kuin uskoin, että nyt on tarpeen jäädä kotiin huilaamaan. Niin se sitten on tämä päivä mennyt hissukseen hyssytellessä. Nyt alkaa olla vakaampi tunne sisikunnassa.

Nämä lyhdyt kuvatkoon tunnelmaa - myrskyn jälkeen ....