... mitä kummaa näillä valkoisilla jauhoilla pitäisi tehdä ja miksi ne ovat kaapissani... ai niin - näistähän voi vaikka leipoa jotain! Etsin muffinssitaikinareseptin ja vähän sovelsin - laitoin maidon sijaan mansikoita liemineen taikinaan - niistä tuli sitten mansikkamuffinsseja. Löyhyttelin postiluukkua rappukäytävään, että kaikki rapussa kulkijat varmasti haistaisivat tuoksun.... Mistä moinen oire minussa kertookaan - onko tämä identiteettikriisiä ja tyhjän pesän syndroomaa? Vaikka pesä ei vielä ihan tyhjä olekkaan niin paljon on kuitenkin tyhjentynyt entiseen verrattuna. Haasteellista tämä on - löytää oma elämä itselleen. Aika vinkeesti muuten nuorisolta sanottu, kun sanovat hermostuessaan "v.....  hanki oma elämä...". Tuosta voin herkästikkin vetää herneitä nenäni täyteen, mutta tarkemmin ajatellen oikeassahan he ovat ja sehän siinä saa herneitä vetämään.

Muffinssit kuitenkin hetkellisesti korjasivat tilannetta ja maistuivat ihan hyviltä.

...vähän nuo mansikat tuolta taikinasta purskahtelivat, mutta ei haitannut makuun - vaniljakastike sopi näiden kanssa hyvin lisukkeeksi...

 

 

Ai niin - lupasinkohan kertoa jotain messumatkastani?

Yksi kuva kertoo enemmän.... vai miten se nyt menikään...? Mukava reissu oli ja hyvä, että sain lähdettyä - enkä jäännyt tänne kotiin murehtimaan sitä "kadonnutta" elämääni. Puolen päivän reissu 60 kilometrin päässä ja tuntui, että olisin ollut vaikka kuinka kauan ja kaukana! Vähän pelkäsin, että miten akilleen kantapääni asiaan suhtautuu. Mietin, että jos askeltaminen muuttuu kovin hankalaksi pitää vain etsiä istuinta ja käyttää taksia. Hyvin kuitenkin kesti kantapää vaikka kävelyäkin tuli messutapahtuman lisäksi  viisi-kuusi kilometriä.

Paljon oli nähtävää - aivan uskomattoman taitavia tekijöitä oli töitään tuonut esille ja myyntiin. Ensi silmäyksellä tuntui, että henki salpautuu, mutta vähitellen alkoi tuotteista erottaa sellaiset, jotka erityisesti kiinnostivat. Paljon kiinnitin huomiota erilaisiin huovutettuihin juttuihin - samoin korut varsinkin huovutetut tai muuten osittain tekstiileistä valmistetut näyttivät kivoilta.

Yksi esittelypiste sai ihan liikuttumaan - Näppärät Mummot - siellä oli niin hienoja kanavatöitä, en ole koskaan ennen sellaisia nähnyt. Ryhmä koostuu kahdeksasta yli 75-vuotiaasta naisesta, jotka kokoontuvat viikottain toistensa luo harrastamaan. He ovat lienee jo aika julkimoita harrastuksensa kanssa harrastajapiireissä, mutta näin noviisina olin täysin heidän lumoissaan. Heidän opettajansa oli myös paikalla ja antoi vinkkiä tehdä oman paikkakuntani kansalaisopistolle aloitetta tuollaisen kurssin ottamisesta opiston ohjelmaan. Mitenkähän sellainen aloite pitäisi tehdä - taitavat aloitteet yleensä jäädä aika vähälle painoarvolle?

Yhden täältä Blogistaniasta tutun osaston löysin - Secret Wool - siellähän piti sitten käydä pariinkin otteeseen ja jotain tuli myös hankittua. Kiitos ystävällisestä palvelusta näin blogin välityksellä. Hankin sieltä sukkaplokit, jotka ovat  kuvassa sukan sisällä. Noro-lankaa ostin kerän - olen lukenut täällä siitä paljon, mutta en ymmärtänyt vielä lukemani perusteella juuri mitään - nyt tiedän siitä vähän enemmän, japanilainen käsinvärjätty lanka, joka on tosi kaunis lanka ja mukavan krousin oloinen. Chenillelankaa, josta saa isoilla puikoilla nopeasti hauskan pehmeän kaulahuivin ja pyöröpuikot, joilla on tarkoitus opetella ihan hurja juttu minulle - sukka kärjestä aloitettuna ja kaksi sukkaa yhtäaikaa valmistuen. Tuo kuulostaakin ihan uskomattomalta, mutta siihen ymmärtääkseni löytyy jostain suomenkielisiä ohjeita - ja jos ei löydy niin alan melskaamaan, että "tehkää, tehkää... jotka osaatte meille jotka ei osata....". Englannikielisiä ohjeita ainakin on olemassa, mutta tuntuisi aika vaikealta alkaa niiden kanssa opetella.  Ja lehtikin tuli tilattua puoleksi vuodeksi - siksi noin monta lehteä tuossa ostoskasassani, sain kylkiäisiä.