... on kaksi kotia tai sitten ei yhtään... voi herranen aika tätä hyrskyn myrskyä... Nämä muuttovaiheet, joissa tavarasi ovat kahdessa eri paikassa ja laatikoissa kummassakin, ovat tuoreuttavia - tulee suorastaan tyttömäinen olo ... vaan tekevät vuodetkin tehtävänsä. Huomaan jotain kehitystä itsessäni - ainakin mitä riehumisen ja räyhäämisen suhteen tulee. Ennen vanhaan olisin jo tässä vaiheessa saannut koko porukan hermoraunion partaalle - nyt olen jotenkin tyynen rauhallinen - ulospäin. Sisäpuoltani tarkastellessani huomaan kyllä suuria ahdistuksen puuskia esim. tilanteessa, jossa tajuan, että kaikki päällysvaatteet ovat uudessa asunnossa, mutta niille ei ole mitään paikkaa minne ne sijoittaisin. Onneksi muistin, että kokeneena ihmisenä osaan asian ratkaista - aika tuntui ajavan ylitseni. Ostanko kaapin uutena kaupasta, luotanko löytäväni sopivan huutonetistä tai osto-ja myyntiliikkeestä - tuli aika monta vaihtoehtoa pohdittavaksi ottaen huomioon, että kaapin tarve oli just´ tässä ja nyt. Tuon pyöritykseni keskellä olin osto- ja myyntiliikkeessä, kun vieras mies tuli kysymään tietä johonkin paikkakunnallamme olevaan hallimyymälään. Siinä hetkessä en muistanut yhtä ainoaa hallimyymälää - vaan entäs, kun lähdin autolleni ja mietin, että minne seuraavaksi ratkaisua etsimään - niin yht´äkkiä muistin sen hallimyymälä olemassaolon. Niinpä karautin paikalle ja sieltä löytyi kuin löytyikin apu tuskaani - kohtuuhintainen ja sopiva kaappi palttoillemme - mahtuu kaappiin jopa muutakin kuin pelkkiä palttoita.

Hämmästykseni aiheet eivät ole jäänneet tuohon fyysisen tason opastukseen - tässä on toinen ihme, jota en aikaisemmin ole onnistunut aikaan saamaan. Orkideassani on kukkanuppuja! Olen minä toki sitä ahkerasti vedessä liotellutkin ja muutenkin yrittänyt kauniisti kohdella....