... siihen on syttynyt tähti...

... niin se muuttuu senkin merkitys.... Se ei olekkaan enää pelkästään sitä, että "haistakaa huilu koko valtiovalta" vaan, että "katsokaa miten nätti" siis asiassa on kaksi puolta - eihän se vanhakaan siitä minnekkään katoa. Liekkö sattumaa, että juuri tätä kirjoittaessani soi puhelimeni, joku tarjosi "sulkuturvaa"... enpä ole aikaisemmin kuullutkaan... selvitin heti, että kyseessä oli maksullinen palvelu - lopetin keskustelumme lyhyeen, säästyi myyjän ja minun aikani - myyjän työhönsä ja minun omaan kirjoittamiseeni.

Tästä keskariini syttyneestä tähdestä alkoi valjeta, että mikä mättää vaikka on loman ensi metrit menossa. Eilisen päivän jo asian kanssa painin. Kävin etsimässä vastaavia koristeita täältä paikallisista marketeista onnistumatta kuitenkaan samanlaisia löytämään. Jotain löysin, mutta en kuitenkaan hankkinut, koska en juuri nyt tarvinnut niitä ja olin myös päättänyt etukäteen olla ostamatta mitään. Hiukan piti ponnistella pysyäkseni päätöksessäni - pinnistelyni tuotettua tulosta lähdin kaupasta tyhjin käsin ja huomasin ulkopuolella olevani aivan nääntynyt. Janotti ja nälätti ja melkein polvia tutisutti - sehän taitaakin olla parasta painon pudotusta käydä myymälöissä hiplailemassa kaikenlaisia tavaroita ja pitäytyä ostamasta niitä.

No olihan minulla tietty syy olla ostamatta - olin päättänyt käyttää rahani muuhun ja sekös olikin Mielelleni vaikea päätös. Mielitekoni alkoivat jylläämään, Mielivaltani yritti kääntää asioita todellisuudesta poikkeaviksi, mutta kaikessa myllerryksessä oli kuitenkin hyväkin puoli - huomasin, että minulla oli oikeasti jano - vaikka senkin tajuan vasta nyt selkeästi. Näläksihän minä sitä ensin tulkitsin ja menin kuin meninkin kahville ja sämpylälle - vaan opiksi otettuna kannattaa kulkea vesipullo matkassaan. Näin säästyy taas euroja vaikkapa matkakassaan.

Rahasta puheenollen .... ahistaako ketään muuta kuin minua tämä loma-aika? Ihan kuin jokin näkymätön voima syöttäisi päähäni ajatuksia kaikista niistä asioista, joita voisin tehdä, mutta kun alan realisoimaan niitä astuu kuvaan mukaan tämä:

Toki työssäkäyvänä ihmisenä en ilman tuota ole, mutta kyllä tavallisena rivitallaajana on pakko tunnustaa, että aika tarkkaan pitää laskea miten kassaansa käyttää. Minä kyllä ymmärrän, että tuo ns. rahattomuuden tunne ei ole pelkästään sitä vaan sen takana on jotain tärkeää mitä tulisi nähdä. Sitä tässä ihmettelenkin, että mihin ovat kadonneet ne ajatukseni, joita minulla on ollut erilaisista tekemisen ideoista työpäivieni aamuina - silloin kun se on tuntunut ajan käytön vuoksi mahdottomalta toteuttaa. Jos oikein muistan, lähes kaikki oli sellaista johon rahaa ei olisi tarvinnut.

Miten se menikään sananlasku: "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella..."?