Olipa tänään tumman harmaa ilma keskipäivällä! Olimme luokassa päivällä, kun ukkoskuuro alkoi nousta Keski-Uudellemaalle. Sisältä katsottuna näytti niin pimeältä, että ei millään olisi uskonnut olevan elokuu ja keskipäivä. Sammutimme valot sisältä ja toki se vähän realisoi tilannetta, mutta erikoisen pimeäksi se musta pilvi maiseman veti. Hetken oli aivan kuin kaikki olisi pysähtynyt - näytti, että mikään ei hievahtanutkaan - kauempaa katsottuina tosin puun latvoista näki tuulen niitä jonkin verran heiluttelevan. Siinä oli sellainen erikoinen tunnelma hetken...

Vähitellen pilvi hajaantui jotenkin ympäriinsä niin, että se oli ohuempi ja ei enää niin pimentävä. Sitten alkoi sataa ja salamoida - mutta ukkoskuuro ei  kuitenkaan sillä kohtaa ollut mitenkään erityisen raju, vaikka etukäteen siltä näyttikin. Vaan entäs, kun minä tulin kotiin ja täällä aloin huushollini parissa askarrella. Meni muutama tunti ihan seesteisesti, mutta sitten se "pilvi" tavoitti minut mieleni avaruudesta ja silloin alkoi "jyristä" täällä - siinä miesväki sai kuulla kunniansa - taisivat joutua poloiset sijaiskärsijöiksi johonkin, joka ei oikeastaan ollut ollenkaan heidän syytään. Se oli minun oma sisäinen lohikäärmeeni, joka sieltä alkoi heräillä... tietäähän sen, heräilevät otukset ovat usein ärtyneitä. No muutaman  tyhjän maitopurkin viskoin seinään (kannattaa aina katsoa mitä heittää, että ei aiheuta itselleen turhaa siivoamista) ja kiroilin kaiken mitä muistin - hiukan hillitsi ulosantia, kun huomasin ikkunan olevan auki ja naapurin seisovan ikkunan alla omalla tontillaan. Kuuli sitten naapurikin, että meillä on ELÄMÄÄ.

Nyt on semmoinen ukkoskuuron jälkeinen raikkaampi olo. Jotain ruoka-äpästyksiäkin tuolla köökin puolella on tulossa - tiedä jos vaikka jonkun kuvankin saisin aikaiseksi vielä tänään. Mutta siihen saakka hyvää illan jatkoa Blogistaniaan!