Tuolla alimmaisena on kaksi kirjolohifilettä - lueskelin kalaruoka-ohjeita ja sitten mietin mitä aineita minulla on kotona - sen jälkeen käänsin asiaa lukemani ja todellisuuteni kanssa "prosessorissani" pariin kertaan ja sieltä tuli tällainen minun versioni - olkoon sen nimi vaikka Kirjolohta sunnuntaina:

• n. 1,2 kg kirjolohifilettä
• sormisuolaa sopivasti
• pienen limetin mehu
• valkopippuria
• hiennonnettua tilliä ja suolaheinää
• katkarapuja 180 g
• valkosipulilla maustettua tuorejuustoa rasia (15 % rasvaa)
• ruokakermaa (5 % rasvaa)

Kalat laitetaan uunivuokaan tai pellille nahkapuoli alaspäin, päälle ripotellaan suola, puristetaan limen mehu ja ripotellaan jauhettua valkopippuria. Hiennonettu tilli ja suolaheinä (maistoin muuten, tuli lapsuus mieleen) ripotellaan kalojen päälle. Lisätään katkaravut ja tuorejuusto, lopuksi valellaan kerma koko komeuden päälle. Paistetaan uunissa 200 astetta ja aikaa meni jonkin verran - 40-50 minuuttia, kun pinta on saannut vähän ruskeaa väriä on ruoka valmis.

Fileistä voi nyppiä isompia ruotoja kalapinseteillä - näin on miellyttävämpää ruokailijoille.

Ohje, jota luin (jos tunnistat omaksesi kommentoi, voin korjata tekstiä siltä osin...) oli lähestulkoon näin, taisin lisätä sinne vähän noita heiniä ja olisiko tuo tuorejuusto ollut eri makuvaihtoehto.

Suolaheinä - tiedätte varmaan - sitä mitä myydään kaupassa ruukussa, samanlaisissa kuin yrttejä ja salaattiakin.... pienenä tyttönä minä söin sitä pellon reunasta uintireissuilla.... Aurinko paistoi ja muistikuvissani usein oli ukkospilviä jossain taivaanrannalla näkyvissä - sen verran, että alkoi vähän pelottamaan. Olin mummolassa ja siellä aina pelättiin ukkosta - johtui kai siitä, että mummo pelkäsi tai jos se sittenkin oli pappa ... joka pelkäsi..... No nyt ei enää pelota ukkonen, mutta en kyllä syö suolaheinääkään peltojen reunoista, tiedä jos vaikka joku koiraansa on ulkoiluttanut.... ei sitä kannata kaikkea suuhunsa pistää. Maailma muuttuu - nyt suolaheinätkin kasvatetaan syötäviksi kasvihuoneissa ja tuodaan tarjolle marketteihin - ei osattu mummolassa tällaista maailmaa edes kuvitella.