Näin se alkaa uusi jakso elämässä - siirtyminen blogiaikaan. Olen jo muutaman viikon ajan käynyt vuodatuksen blogeja selailemassa ja ihastelemassa. Samalla olen pohtinut tätä asiaa vähän syvemmältäkin, etsien jotain "jujua" -  miksi tämä on jotenkin niin mielenkiintoista. Onko kysymyksessä vain luontainen uteliaisuus ja kiinnostus toisten elämää kohtaan vai olisiko siinä jotain muutakin? Tätä vastausta alan nyt rohkeasti etsimään, tarttumalla härkää sarvista. Haastetta tässä on näillä tietotekniikkataidoilla mitkä minulla on tällä hetkellä, mutta tekemällä oppii -periaatteella lähden liikenteeseen. Onneksi minulla on täällä kotijoukoissa mukana neuvonantajia ja muutenkaan ei kysyvä tieltä eksy.

Kuten kuvauksessanikin kerron tulen kirjoittamaan arkeeni liittyvistä asioista. Ruuan valmistus on luonnollisesti  yksi iso asia, jonka ympärillä ajatukset pyörivät. Minulla on iso perhe: mies ja neljä poikaa, joista kolme jo täysi-ikäisiä. Täällä kotona asuu vielä 14-vuotias nuorimmainen ja toiseksi vanhin 22-vuotias poika. Ruokaa on tullut laiteltua 26 avioliittovuoden aikana jonkinmoinen määrä. Välillä se on ollut hikistä puuhaa - ei niin mukavaa, enemmänkin pakkopullaa voisi sanoa.... Ja on aikoja, jolloin joku ruokaan liittyvä asia (laihdutus, Tupperwaran astiat, suoramyyntimausteet, ruokapiiritoiminta jne.) on saannut sen taas tuntumaan hyvin mielenkiintoiselta ja hauskaltakin. Usein vuosien saatossa ongelma onkin ollut se, että suuri innostus on saannut aikaan ylenpalttisen suorittamisen ja tuotosten määräkin on ollut mittavaa. Seurauksena luonnolilsesti on sitten ollut väsyminen ja kyllästyminen koko touhuun niin, että on voinnut mennä välillä vuosikin melkein lähes valmisruokien ja puolivalmisteiden kanssa. Kokemuksistani viisastuneena pyrin nyt tasapainoisempaan tapaan toimia ja suhtautua asioihin. Tämä blogin pito saattaisi olla yksi asia kohti tavoitetilaani - nähtäväksi jää - asiasta pitää saada ensin kokemusta.