Kävin tuolla roskiksella ja siinä tuli jostain syystä mieleeni asia jota olen jossakin mieleni sopukoissa jo jonkin päivän valmistellut. Ajattelin kukkia, jotka ovat pihassamme könöllään...kultapalloja, pitkien varsien päässä ja ilman tukiaitaa - vähän laonneet sateen avittamina. Miten kaunis se kukka on - ajattele, jos ottaisit siitä kuvan - sen haluaisi juuri sellaisena - virheettömänä. Ja sitten siirrät sen unelmasi oikeaan elämään, se muuttuukin tuollaiseksi, vähän könöllään olevaksi hojopiksi. No - tuo on vähän huono ilmaisu, koska eihän sen kukan kauneus sinänsä mihinkään kadonnut ole - tämä todellisuus tässä ajassa vain näkyy - ja sitä ei aina haluaisi katsoa .Viesti tulee herkästi tulkittua niin, että sen sulkee pois tajunnastaan.